Sydämenmuotoisen Scanno-järven rannalla Italiassa

Kesällä Mami mietti, mitä romanttista tehtäisiin meidän isin kanssa treffeillä ja Mami keksi, että mennään käymään sydämenmuotoisen järven rannalla. Sen nimi oli Lago di Scanno ja sijaitsee vuoristossa, korkealla Maiellan huipulla. Lähdin mukaan, koska pääsin taas autoon - rakastan autoilua ja minun omaa koppaani!

Lago di Scannon näkee viereisen vuoren huipulta parhaiten.

Lago di Scanno eli Scannojärvi sijaitsee pienen Scannon kylän vieressä. Sinne pääsee Rooma - Pescara-moottoritien kautta. Matkaa on kummastakin - sekä Roomasta että Pescarasta - noin sata kilometriä. Istuin kiltisti ja hiljaa autossa koko matkan enkä voinut pahoin, vaikka mutkia oli kamalasti

Scannojärvestä kävin juomassa, kun vesi oli puhdasta. 
En juo ojista enkä likavettä.  

Tunnelissa mahtuu ajamaan kerrallaan vain yksi. 

Pysähdyimme ennen Scannojärveä Villalagon järvellä. Tai en minä päässyt kuin käymään pisulla ja sitten jatkettiin, mutta Mami kertoi, että se on upea, vihreä ja puhdasvetinen vuoristojärvi, jonka historiallisen antiikkisillan päälle on rakennettu uusi silta järven poikki. 

Kirkas ja vihreä vesi on raikasta ja viileää.

Villalagon opaste - kannattaa pysähtyä ihailemaan!

Lago di Scannossa oli järven rannalla kokonainen pieni kylällinen palveluita. Sieltä löytyi niin ravintoloita kuin erilaisia vene- ja uimalauttavuokrauspaikkojakin. Söimme paikallisen ravintolan terassilla ehkä maailman parhaan pasta-annoksen - minäkin söin pastaa hotkimalla! . 

Kiva paikka, sanoin minä. 

Sen jälkeen oli aika katsastaa näköalapaikka. Kysyimme neuvoa ja meille kerrotiin, että voisimme seurata Abruzzon sydän eli Cuore D´Abruzzon kylttejä. Niinpä lähdimme kapuamaan vuoren rinnettä ylös. Saimme ohjeen nousta noin tunnin ajan rinnettä ylös. Kun olimme kulkeneet kolme varttia ja oli jo kunnon hiki päällä, luulimme olevamme perille. Olimmekin kuitenkin vasta vanhalla luostarilla, jonka takaa polku jatkui... ja jatkui... vielä puoli tuntia. Osa matkasta olikin sitten laskua ja osa taas nousua takaisin. 

Ensin kyltin opastamana mennään vanhalle luostarille Sant´Egidiolle. 

Alkumatkasta kävelin vielä itse.

Tapasimme matkalla onneksi mukavia italialaisia, jotka opastivat meidät perille asti. Luostarin jälkeen ei näet ollut enää kylttejä vaan ainoastaan eri paikkoihin risteäviä polkuja. Oikean polun erotti vain opaskeppeihin maalatuista raidoista. Monen monituisen vesijuomatauon jälkeen pääsimme perille. Vesipullotkin olivat jo tyhjenneet ja täytimme ne luostarin vesipostista sitten paluumatkalla. Polut olivat kunnoltaan vaihtelevia ja osan matkasta saatiin kulkea kuin suomalaisessa koivumetsässä, noin vihreyden puolesta. 

Onneksi Papi kantoi suurimman osan matkaa.

Tässä kohtaa alkoi jo jännittää...
karhun jätöksiä oli pitkin polkua. En halunnut haistella. 

Perillä näköalapaikalla olikin jännittävää maastoa. Irtokivien päällä laskeuduttiin alas köysien reunustamalle kourulle, jossa seisoimme, kun matkaseurana olleet italialaispojat ottivat meistä kuvan. Takaisin nousu olikin haastavampaa, Mamin ja Papin sylissä kipusimme lohkare kerrallaan siten, että kumpikin vuorollaan nousi ja sitten nosti minua seuraavalle. Hiki virtasi, voitte uskoa he sanoivat. Minulle ei tullut kuuma. 

 

Vuorten päältä näki hyvin naapurikyliin.

Alas meno olikin jo joutuisampaa, vaikka irtokivien takia tietysti joutui olemaan varovainen. Paikka paikoin polku oli romahtanut reunastaan ja sai katsoa aika tarkkaan mihin astui. Päätimme vielä käydä Scannon vuoristokylässäkin katsastamassa vanhan kaupungin keskustaa ja poiketa siellä kahville sekä teelle.

Lepohetki Scannossa oli herkullinen.

Mami sai suomalaista Pandan lakua, mutta minä otin vettä cornettojen eli croisanttien seuraksi. Näin paluumatkalla myös liikennemerkin, jollaista en ole koskaan ennen nähnyt. Siinä sanotaan suomeksi suurin piirtein näin: Hiljentäkää, sillä nopeus tappaa karhut! Tätä merkkiä ei näe ihan joka kylässä Italiassa. Minä en tykkää karhuista, joten en käynyt moikkaamaassa niitä. 

Villalagon antiikkisilta on uuden alla.

Hiljentäkää - karhuja tiellä!