Harrastan kaikenlaista - lenkkeilyä, haistelua, syömistä ja matkustamista. Viime vuonna lähdimme Mamin ja Papin kanssa vaeltamaan Espanjaan, Santiago de Compostelan vaellukselle.
 |
Santiagossa. Menin Papin pussiin, kun en enää
halunnut kävellä itse. |
Ajoimme autolla Suomesta Via Baltican ja monen muun maan kautta Italiaan. Mökillä oleilun jälkeen lähdimme sitten Espanjan kierrokselle kuukaudeksi. Matka kulki Italiasta Ranskan kautta pohjois-Espanjaan. Olimme ensin neljä yötä vuoristossa vanhassa luostarissa Santiago de Compostelan kaupungin ulkopuolella ja minulla meinasi mennä hermot!
 |
Tässä me treffattiin sen kivan tyttökoiran kanssa
joka aamu, meidän huoneen ulkopuolella. |
Luostarihotellissa oli nimittäin kolme omaa koiraa, eivätkä ne jättäneet minua rauhaan ollenkaan! Yksi oli jättikokoinen uros, toinen keskikokoinen uros ja se ainoa söpö oli tyttövillakoira, jonka kanssa kyllä tulin hyvin juttuun. Paitsi, että sekin halusi koko ajan tulla meidän huoneeseemme ja siitä en kyllä tykännyt. Minun peti on oma peti eikä sinne oteta tyttöystäviä. Sitä paitsi en tykkää, että Papi silittelee vieraita koiria - vain minua pitää silittää!
 |
Sain juosta vapaana pihalla, kun iso ja pieni uros
vietiin vankilaan. |
Onneksi ne kaksi urosta laitettiin sellaiseen vankilaan kaltereiden taakse eivätkä ne saaneet tulla pihalle juoksemaan silloin, kun minä olin siellä. Ne olivat ihan liian kiinnostuneita! Sitten käytiin hakemassa vaelluspassit kaupungilta ja silloin sattui jotain ihan kamalaa! Näin kummituksia! Niillä oli pään tilalle kasvanut isot sarvet ja tassujen tilalla oli rätisevät sekä kumisevat pussit. Pelkäsin niin, että tärisin! Mami sanoi, että kieleni roikkui kauhusta suusta melkein maahan asti, mutta hän kyllä liioitteli. Onneksi Papi ymmärsi viedä minut heti kauemmaksi. Olin silti huolesta suunniltani, sillä Mami jäi Mörköjen viereen katselemaan niitä.
 |
| Santiagon Mörköjä! |
 |
| Olin niin stressaantunut! |
Sitten lähdimme kävelemään. Ensimmäisenä päivänä kävelimme Vigo nimiseltä paikkakunnalta 25 km matkan Redondelaan. En silloin vielä tajunnut, että joka päivä kävellään yhtä paljon ja nuoren uroksen innolla juoksentelin ensimmäiset 12 kilometriä virkeänä. Sitten olin väsynyt. Ja olin kulkenut koko matkan ylämäkeen. Kun alamäki alkoi, en sitten enää kävellyt yhtään.
 |
Vigosta Redondelaan oli myös kivikkoa.
Kuljin ihan itse! |
 |
Toisena päivänä kävelin 2 km ja sitten
tulin kyytiin. |
Toisena päivänä oltiin matkalla heti aamupalan jälkeen, joskus kymmenen-yhdentoista maissa Pontevedraan. Sain croisanttia (herkkuani) ja lisäksi tietty nappuloita sekä vettä. Kantopussissa en suostu juomaan vettä, joten minut juotettiin aina erikseen pikku tauoilla. Juon vain kun on jano eli en kovin usein.
 |
| Menin joka päivä muutaman joen yli. |
 |
Kolmantena päivänä kävelin vain kaupungin läpi
Mamin kanssa. Sitten menin kyytiin.
Papi on niin hyvä kantamaan. |
 |
| Papin kanssa tauolla viiniköynnösten alla. |
 |
| Tassukarvoihin tarttui takiaisia. Mami irrotti niitä. |
Joka päivä Mami tarkisti tassuni, että ne eivät pääsisi kärventymään tai jotain. En tykkää siitä, että tassuihin kosketaan, mutta koska olen pienempi, en voi laittaa vastaaan kovinkaan paljoa. Paitsi kynsiä leikatessa riuhdon, rimpuilen ja ulvon, mutta se on toinen tarina...
 |
| Meidän perhe on tässä! |
 |
| Minä juomatauolla itsepalvelukahvilassa. |
 |
Kengät olivat aika hikiset - en halua olla
niiden lähellä. |
 |
| Pysähdyttiin välillä ottamaan kuvia. |
Matka jatkui päivästä toiseen. Koska joka päivä oli lämmin, ei lihaksiani särkenyt ensimmäisen päivän jälkeen ja pikku hiljaa aloin taas haluta kävellä pieniä matkoja. Näin paljon erilaisia maisemia ja haistelin erilaisia tuoksuja - en ollut ennen nähnyt kanoja, aaseja, hevosia, vuohia enkä muita isoja eläimiä kotien pihoilla. Haistelin niiden tuoksuja uteliaana ja mielissäni!
Kuljimme hiekkateita, isojen katujen reunoja, omakotitalojen lomasta ja viiniköynnösten alta. Hiekkaa, ruohoa, kiviä, kalliota, soraa, asfalttia - olen kävellyt kaikilla pinnoilla!
 |
Tässä viimeisenä päivänä kuljimme
ison asfalttitien reunaa pitkin myös. |
Sitten, lopultakin pääsimme perille. MEillä oli kuuma ja jano, joten pysähdyimme suosikkipaikkaani baariin ja sain ison kipollisen kylmää, raikasta vettä! Se oli ihanaa. Kävelin viimeisenä päivänä itse 12 kilometriä, joten olin aivan poikki. Ensimmäistä kertaa elämässäni asetuin varjoon kyljelleni ja otin siinä kunnon torkut. Se on täkäläinen tapa ja sitä kutsutaan siestaksi - en harrasta sitä muuten, mutta tuossa kohden se oli ihan paikallaan!
 |
| Perillä! Santiago de Compostela on valloitettu! |
 |
| Baby, it is siesta-time! |
Sitten seurasi vielä yksi, minusta aivan tylsä muodollisuus. Mamin ja Papin piti käydä hakemassa joku vaellustodistus ja vielä käveltiin puoli kilometriä lisää sinne vaellustoimistoon. Siellä päätin sisäpihalla jatkaa nokosiani. Mami istui vieressäni ja Papi jonotti sisällä tunnin ajan. Ulkona oli viileämpää ja leppoisaa! Ja niin sanoinko, että minä en saanut todistusta! Vain ihmiset saivat sen. Toivottavasti kuvat kuitenkin todistavat, että myös minä kävelin Santiago de Compostelan vaelluksen ihan itse! 120 km on aika hyvä matka pienelle reissuyorkille, vaikka itse sen sanonkin!
 |
| Mamin kanssa pihalla odottelemassa todistuksia. |
Kommentit
Lähetä kommentti