Reissuyorkki aurinkoisilla Abruzzon rannoilla ja linnoilla

Käyn joka vuosi kesämökillämme Italian Abruzzon läänissa, pienessä kotikylässämme Torino di Sangrossa. Siellä vierailen monissa eri paikoissa: rannoilla, villisikajahtilenkeillä, järvillä, linnoissa ja vesiputouksissa. Kerron nyt joistakin suosikkipaikoistani.

Borgata Marinan ranta on tällainen. 

Rannat: ne ovat ihan parhaita! Virallisesti koiria ei saa viedä rannalle, mutta jos vie kuitenkin, meillä on siellä todella kivaa. Minä en ui, mutta jotkut hölmöt tekevät sitäkin. Siinä kastuu. Käyn kyllä joskus rantavedessä ja kastan tassujani. Esimerkiksi silloin, kun Papi menee veteen syvälle, meinaa hukkua, muttei sitten hukukaan vaan tulee takaisin. Silloin läksytän häntä oikein kunnolla!

Tykkään siitä huolimatta rannoista. Niillä voi kaivaa kuoppia, sillä hiekka on todella pehmeää. Se roiskuu ja lentää upeasti - kuopista tulee syviä, viileitä ja uskomattoman syviä. Lisäksi rannoilla on baareja, joista saa pizzaa sekä kaikki herkkuja ja vettä. 



Linnat: Abruzzossa on yli 700 linnaa, linnaketta sekä linnanmuuria. Olen käynyt kolmessa. Ensimmäisessä eli Roccascalegnassa jahtasin kissoja. Niistä yksi kiipesi hassusti pylvään päälle ja meni ihan kipparaksi selkä pystyssä sähisten. Se ensimmäinen linna oli hullun paronin linna, kertoi Mami. Siellä paroni otti aina uuden vaimon, joka sitten kuoli hääyönä. Jotenkin siihen liittyi joku kidutuskammio. Siitä en tykännyt. Siellä oli varmaan suihku ja pakko peseytyä - eihän sitä kestäisi kukaan joka päivä. Paronia sanottiinkin vampyyriksi, mitä varmaan tarkoittaa kylpypesijää tai kynsien leikkaajaa. Onneksi minua ei kiusaa kukaan, paitsi joskus tyttäreni Bella, joka vie minulta leluja suusta. Tässä kuvia Roccascalegnan linnasta:



Koska olen niin söpö, Mami laittoi 
minun kuvani ekaksi. 

Papin sylistä näkee paremmin maisemat.

Ajoin tämän ihan itse pylvään päälle!

Tuonne ylös me kiipesimme linnaan. 

En tiedä miksi Mami laittoi tämän.

Minä ja Mami linnan portailla. 

Toinen linna oli Rocca Calascio sellaisen vuoren huipulla. Siellä kuvataan elokuvia, mutta en minä mitään kuvia siellä nähnyt, vain ihmisiä ja yhden harpunsoittajan. Mami pelkää korkeita paikkoja, mutta kun hän otti minut syliin, hän melkein uskalsi istua ikkunalaudalle, koska minä olen niin rohkea.





Mamin kanssa Calascion linnassa. 

Papin kanssa Civitavecchian linnalla.

Kävelylenkit: Pescarasta Vastoon kaupunkiin on sellainen pitkä kävelytie, joka on rakennettu vanhan junaradan päälle. Siellä voi kävellä vaikka 60 kilometriä, jos haluaa. En kyllä halua niin pitkään kävellä. Tykkään kävelyistä meidän kylässäkin. Siellä pääsen usein jahtaamaan kissoja ja joskus myös villisikoja. Olen nähnyt niitä jo kaksi kertaa, mutta jahtaan varmuuden vuoksi aina, kun menen samoihin paikkoihin. Mami sanoi, että ne ovat usein meidän kylän laidoilla, ne villisiat. Ne röhkivät ihan hassusti eivätkä osaa haukkua. 



Vesiputoukset: Niitä on joka paikassa. Mami ja Papi vievät vieraat usein Borrelloon, jossa on sellainen Cascate del Verde -putous. Se on tosi korkea ja siellä on valtavasti rappuja, jotka ovat kaikki eri korkuisia. En enää kävele itse putouksen näköalapaikalle vaan minut pitää kantaa sinne, koska muuten tulee tosi kuuma ja jano. 


Mamin piti laittaa tähän vesiputouksen kuva yläpuolella, mutta minä sanoin, ettei laiteta. Laitetaan tämä hassu lokki. Katsokaa - sillä on neljä silmää! Ihan niin kuin siinä yhdessä lastenohjelmassa on possulla kaksi silmää pään sivussa. Ja tämä on ihan totta - olen nähnyt tämän ihan itse Pescaran vieressä olevalla Montesilvanon rannalla!

Kommentit