Piikkiä niskaan - taas

Matkalla kidutukseen

 Minulla kävi hurja juttu tällä viikolla. Isi lähti viemään minua ulos lenkille ja halusi poiketa Aurajoen rannalla sellaiseen kauppaan. Heti sisään mentyä tunsin pahan, tutun hajun ja aloin täristä. Tämä paikka on niitä pahoja paikkoja, joissa menettää asioita kuten hampaita tai pallinsa.

Halusin pois, mutta en päässyt. Siksi menin piiloon Papin tuolin alle ja toivoin, ettei minua huomattaisi. Se oli turha toivo. Jouduin korkealle pöydän päälle ja Papi auttoi minua pysymään paikoillaan (yritän aina Mamin kanssa kiivetä paitaa pitkin pois pöydältä. Kylmää metallilevyä liikuteltiin vatsan puolella ja kyljillä ja sitten...

Niskaan kirpaisi kuin olisi hyttynen tai ampiainen pistänyt. Piti oikein rapsuttaa ja ropsuttaa, että kirvely lakkaisi. Mutta Papi lohdutti hienosti. Hän sanoi, että kun rokotukset ovat taas kunnossa, päästään yhdessä reissuun. Siitä ilahduin! Rakastan reissaamista ja odotan kovasti, että lähdetään taas matkalle!