Olen 10-vuotias. Synnyin Mikkelissä Helmi-emon perheeseen. Meitä on neljä sisarusta, mutta en ole vuosiin nähnyt heistä ketään. Minä nimittäin muutin Alisa-mamin luo Saloon, kun olin neljän kuukauden ikäinen.
 |
| Tyttäreni Bella muutaman viikon ikäisenä. Itse olin kyllä komeampi ja hoikempi. |
Olin silloin kovin nuori, tuskin kilon painoinen ja pienempi kuin kahvipaketti isomamin keittiön kaapissa. Minua jännitti kovasti. Alisa tuli hakemaan minua oman emonsa eli äitinsä kanssa. He nostivat minut hellästi syliinsä, suukottivat ja kietoivat lämpimään huovasta tehtyyn koirapaitaan. Sain mukaani emon tuoksuisia vauvalelujani sekä villasukan, jonka sisässä oli kuumavesipullo. Sen tehtävänä oli lämmittää minua matkalla uuteen kotiin. Jouduin tuolloin ensimmäistä kertaa auton kuljetuskoppaan ja se oli hurjan pelottavaa. Itkin, mutta Alisa silitteli minua. Isomami ajoi autoa ja jutteli etupenkiltä rauhallisesti.
Uuden kodin pihalla pääsin nurmikolle kävelemään ja leikkimään. Osasin pisuta sinne jo aika nopeasti, vaikka tietysti pentuna pissasin vielä tyttöjen tyyliin, kyykistymällä.
Uusi kotini oli rivitalossa. Minulle oli sinne ostettu oma peti, kaulapanta, hihna sekä ruoka- ja juomakuppeja. Sain myös ison saksanpaimenkoiralelun, jonka kylkeen oli hyvä käpertyä, kun uni yllätti. Pari päivää kotiintulon jälkeen sain yllätykseksi sijaisemon - ystäväperheen Nuppu-emo tuli hoitamaan minua ja pitämään minulle kuria. Se oli ihanaa - meistä tuli hyvät ystävät ja leikimme paljon. Laitan tähän lisää kuvia, kun muistan, missä ne ovat.
Rakastin leikkiä lelujen ryöstämistä ja pallojen noutamista. Minun palloni olivat kooltaan vain viinirypäleen kokoisia, sillä suuni oli niin pieni, ettei se auennut isommaksi. Vatsani oli aluksi vain tulitikkurasian kokoinen, joten minun piti syödä usein, jotta kasvaisin hyvin. Minä söin, leikin, ulkoilin ja kasvoin. Kävin pienillä kävelyillä ja nukuin pentunokosia. Niiden aikana vikisin, juoksin unissani ja lussuttelin vielä emon nisiä. Hereillä ollessani harjoittelin haukkumaan. Aluksi sain ulos vain pientä piipitystä, mutta pikkuhiljaa ääneni vahvistui ja koveni.
 |
| Papin kanssa keski-Italiassa katsomassa vesiputousta. |
Tuon ensimmäisen ajomatkan jälkeen olen matkustellut paljon. Olen oppinut rakastamaan kuljetuskoppaani ja autoilua. On mahtavaa päästä mukaan seikkailuihin ja niitä onkin ollut paljon!
Kommentit
Lähetä kommentti