Opetan Papille, miten koira ruokitaan

Ihmisen opettaminen uusiin temppuihin vaatii paljon aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta se kannattaa! Ensimmäinen temppu kannattaa valita käytännöllisesti ja opettaa ruoka-asiat. Meillä yorkeilla on taito yhdistää huvi ja hyöty. Syöminen on tylsää, jollei siihen yhdistä leikkiä. Parhaita leikkejä ovat ruuan jahtaus- ja saalistusleikit. Niiden opettaminen vie kyllä aikaa. Näin minä sen tein:

Tämä katse tehoaa parhaiten Mamiin. Hän antaa minulle voileivän palasia juuston kera.

Aloitin yksinkertaisilla ruokkimistempuilla. Seisoin ruokakupin vieressä ja odotin, että ruoka nostetaan pois kupista lattialle. Käytin siihen apunani surkeaa inahdusta ja katsoin Papiin päin silmät suurina (orpolapsen katse) sekä hieman kosteina. Inahtelin sarjainahduksia. Sitten isi oppi, etten halua syödä kupista vaan lattialta. Hän nosti minulle muutaman nappulan kerrallaan ja söin ne.

Treeni kesken. Tässä harjoitutan nappulan tarkkuusheittoa mökillä. 

Päätin vaikeuttaa tehtävää. Nyt en enää tyytynyt nappuloihin, vaan halusin juustoa ja kalkkunaa. Kun nappulat oli nostettu lattille, kävin haistelemassa niitä ja peräännyin. Näytin surkean pettyneeltä ja vilkuilin jääkaappiin päin. Se ei oikein tehonnut. Odotin, kun tuli ruoka-aika ja toisin koulutusliikkeet. Nyt syttyi oivallus ja sain jokaisen nappulan päälle pienen juuston tai kinkkumurenan. Suostuin nyt syömään myös nappulat. Oli tullut aika opettaa seuraava, vaativampi temppu.

Jäätelön syöttäminen lusikalla on taito, jonka opetus vie pitkään. 

Kun Papi istui sohvalle, menin seisomaan hänen eteensä ja inahdin. Näytin päälläni ruokakuppiin päin ja heilautin päätäni. Ei toiminut. Otin käyttöön kovemman äänen ja haukahdin. Ei toiminut. Kävelin ruokakupin viereen ja haukahdin. Palasin sohvan eteen ja haukahdin uudelleen. Siinä vaiheessa Mami alkoi tulkita käytöstäni ja sitten lopultakin tapahtui!

Papi haki ruokakipon käteensä ja ojensi sieltä nappulan. En ottanut sitä vastaan, vaan heilautin päätäni. Mami tulkkasi, että haluan nappulan heitettävän. Murahdin kiitokseksi ja sitten murahdin uuden nappulan heiton saamiseksi. Koulutin Papia joka ilta ja heitoista tuli yhä monipuolisempia sekä tarkempia. Opetin Papin makaamaan lattialla vatsallaan, laittamaan nappulat riviin ja ampumaan ne sarjana. Opetin hänet heittämään ne ilmasta suoraan ja pompulla. Tarkkuun kasvoi kerta kerralta ja leikistä tuli entistä hauskempi. Vaivannäköni siis palkittiin moninkertaisesti!