Viime vuonna matkustelin paljon Italiassa. Kävin Milanossa sellaisten formulahulinoiden aikaan, kun Mami, Papi ja Elina kävivät autokisoissa. Asuin isossa apartomentos-asunnossa keskustassa ja siellä oli todella omituiset kadut. Eksyimme jatkuvasti. Kun yhtä katua alkoi mennä eteenpäin, kääntyi oikealle, seuraavasta oikealle ja vielä oikealle olikin yhtäkkiä jossain ihan hukassa. Kadut olivat sellaisia kolmion tai muun omituisen labyrintin mallisia. Mami kaivoi koko ajan esiin kännykkää ja asuntoon päästiin vain navigaattorilla.
 |
| Minun lippikseni oli vähän iso minulle. Annoin sen Mamille. |
Myös Milanossa päivät ovat kuumia ja silloin lepäilin asunnolla. Tykkään ilmastoiduista asunnoista ja viihdyn niissä paremmin kuin ulkona - paitsi jos mennään baariin, missä saan croisanttia ja vettä tai voikkuleipiä! Kotiväki riehui kylillä ja kävi ostelemassa asioita. Minäkin sain lippiksen, mutta se oli hiukan iso, koska en ollut mukana sovittamassa sitä.
 |
Milanossa on vähän koiria, mutta paljon
haisteltavia nurkkia. |
Milanosta ajeltiin sitten Mamin ja Papin kanssa Veronaan. Siellä asuu meidän vaihto-oppilaamme Giosue eli Juuso ja tehtiin hänen kanssaan treffit keskustaan kirjastokahvilaan. Sain siellä herkkuja! Kadotin Mamin hetkeksi, kun hän meni piiloon, mutta löysin onneksi ihan itse.
 |
Minne Mami meni? Yritin katsoa tarkemmin,
mutta Mami menikin piiloon suihkulähteen taa. |
Kävin sellaisen Julia-nimisen tytön kotonakin, mutten tykännyt, kun siellä oli niin paljon vieraita yhtä aikaa. Olinkin sitten koko ajan Mamin sylissä. Silti minua tönittiin. Minusta kahvilat olivat kivempia - erityisesti se yksi, mikä sijaitsee sellaisen Veronan Areenan vieressä. Siellä Areenalla on tapahtumia ja oopperoita, mutta sinne en päässyt, koska koiria aina sorretaan eikä niitä saa viedä mihinkään sisälle. Sitä en oikein ymmärtänyt. Se areena on ulkona ja sillä ei ole kattoa, vain penkkejä. Silti sinne ei saa mennä, koska se on tuhat vuotta vanha tai jotain sellaista.
 |
| Asuttiin maatilalla. Siellä oli paljon puskia ja kukkia. |
Sen sijaan pääsin maatilamatkailutilalle asumaan ja se oli kivaa! Sain haistella erilaisia puita ja kukkia pihalla sekä ihmetellä haisevia lintuja, joita kutsuttiin kanoiksi. Ne oli laitettu vankilaan, koska ne käyttäytyivät niin huonosti, että ne olisivat karanneet muuten. Vaikka ne pitivät kotkotusta, niitä ei saanut haukkua eikä jahdata, niin kuin aina jahtasin fasaaneja vanhan kodin pihalla.
 |
| Nämä ovat kanoja, mutta niitä EI saa jahdata! |
Sitten se jännittävin juttu: minä sain uuden kaverin. Se asui maatilalla ja yritti koko ajan tulla haistelemaan minua, koska tuoksun niin hyvälle. En oikein tykännyt niin tuttavallisesta käytöksestä, joten menin Papin syliin ja katselin sieltä.
 |
Minun uusi, italialainen kaverini asui maatilalla. Annoin
sen tulla aika lähelle ennen kuin menin Papin syliin. |
Kommentit
Lähetä kommentti