Reissuyorkki Caro Garda-järvellä ja Nizzassa sekä Cannesissa

Olin viime vuonna lenkkeilemässä myös Italian Garda-järvellä. Kävimme siellä nakilla ja vedellä sekä kävelyllä Sirmionen vanhassa kaupungissa. Auto jätettiin isolle parkkipaikalle ja sieltä kävelin Mamin ja Papin kanssa pitkän matkan sellaisen linnakkeen läpi ja niemelle tai saarelle, missä oli oikein mukava, pitkä lenkkipolku. Pitkän ajomatkan jälkeen onkin ihana venytellä koipia ja tassutella kauniissa maisemissa.
Mami ja Papi söivät salaatteja. Minä en ole
porkkananpurija vaan raavas nakkiuros.
Se pieni kaupunki oli nimeltään siis Sirmione. Se on hassulla niemenkärjellä keskellä järveä ja joka puolelta kaupunkia näkyy vain vettä. Kävin kokeilemassa vettä ja se oli kylmää. En kyllä tykkää uimisesta enkä olisi vapaaehtoisesti kastanutkaan, mutta kävin katsomassa sellaisia vesilintuja. Halusin tietää, mitä ne touhuavat. Ne kuulemma uivat ja peseytyivät. Sitten ne myös tappelivat. Minä en enää tappele, kun minulla ei ole hampaita ja häviän aina jopa tyttärelleni Bellalle.
Garda-järvellä on tällainen linnake. Kävin siellä lenkillä
Linnakkeen läpi mentiin sinne vanhaan kaupunkiin ja siellä oli kivoja, pieniä kujia sekä kauppoja, joihin minäkin sain tulla sisälle. Suosikkini oli tietysti koirantarvikekauppa, missä oli tarjolla kaikkia hauskoja herkkuja meille koirille. Sen nimi oli My Dog Gelateria e Pasticceria eli suomeksi se tarkoittaa Minun koirani jäätelö- ja konditoria. Tavarat ja herkut oli tehty käsityönä meille perheen prinsseille ja prinsessoille.
Garda-järvellä on koirien oma kauppa. Siellä on kaikkea kivaa!

Pääsin baariin ja sain hiukan nakkia sekä leipää ruuaksi. 

Gardalla on paljon vettä joka puolella. 
Gardajärveltä jatkoimme ajomatkaa Ranskan Nizzaan. Poseerasin siellä Mamin kanssa isolla kyltillä.
Minä ja Mami Nizzassa. Ollaan kyltissä I-kirjaimen kohdalla.

Pomppiva poika Nizzassa.

Tykkäsin kävellä kaupungissa, sillä pääsin mukaan ravintolaan, jossa käyttäydyin hetken oikein hienosti. Sitten oli kyllä pakko ottaa rähjäkohtaus, kun paikalle tuli toisia koiria. Ne tulevat usein MINUN ravintolaani eivätkä tajua lähteä pois. Jouduin sanomaan niille ranskalaisia, pahoja sanoja. En kyllä oikein tiedä, että osaanko hyvin koirien ranskaa vaiko en, mutta yritän sitkeästi. Sitten saan palkaksi jotain herkkua Mamilta (hän kyllä sanoo vain vaimentavansa minua, mutta tiedän, että oikeasti se on palkkiota). Nizzassa katseltiin vielä hetki hyppiviä miehiä ja sitten jatkettiin autolla seuraavaan paikkaan.
Tämä ei haissut miltään enkä
saanut pisuta sen juurelle.
Ihmisen tassun jälki oli maassa.
Se oli Cannes. Se on Mamin mukaan elokuvantekijöiden kaupunki ja laatoissa olevat painaumat olivat sitten jonkun ihmisen käden tai jalan kuvia. Seisoin kiltisti niiden laatojen vieressä, kun käskettiin, mutten kyllä nähnyt niissä mitään kivaa. Ne eivät edes tuoksuneet miltään. Onneksi pian jatkettiin taas baariin ja sitten autolla seuraavaan hotelliin, Monacoon. Siellä oli kohteliasta väkeä ja Mami sekä Papi pääsivät kahville sellaiseen Casinoon. Minä en päässyt.






Kommentit