Juuri sopivia satuja ja runoja pienelle koiralle

Olen sellainen kylddyrelli yorkki, että kuuntelen taidetta. Tänään mami päätti lukea minulle Alisa-isosiskon satukirjaa ja tykkäsin siitä kovasti. Yritin ensin teeskennellä nukkuvaa sohvan toisessa päässä, mutta sitten en malttanut.
Alkoi kiinnostaa se moitteita saanut koira ja sitten halusin tietää siitä kissasta...


Oli pakko tulla lähemmäs ja kuulla, mitä se katti oikein teki ja mitä oli ruuaksi! Tässä pieni videopätkä, jossa ihan hiukan yritän näytellä vielä coolia.





Olen aika tavattoman fiksu, sanoo Mami. Olin vielä ihan pieni pentu, kun jo osasin ja tunnistin yli 20 sanaa. Ensimmäiset sanani olivat aika lällyjä: nanna, otatko, hae, pallo, pupu, haukku, nälkä, Alisa, Niko, Leevi,.. siinä muutamia helpoimpia. Sitten opin kivoja merkityksiä sanoille reissuun (pääsen mukaan), kopsukkaan (minun kantokoppani), pötkölleen (mennään Mamin kanssa sohvalle ja minä tulen masun päälle rapsutukseen) ja mennään mökille (se on pitkä matka).

Nyt tunnistan paljon enemmän - ja luen Mamia kuin avointa kirjaa myös eleistä. Kun Mami alkaa tuijottaa naamaani, tiedän, että hän suunnittelee parturointia. Jos sitten tulee jokin sanoista "karvat, leikata, siistiä, silmä tai korvat", olen jo sängyn alla, siellä takareunassa, mistä minua ei saa vedettyä pois.

Sitten osaan puhua juuri sopivasti. Mamille käytän surkea pieni ininä -ääntä, kun haluan jotain herkkua ruokapöydästä. Jos komennan, ei tipu mitään. Mami ymmärtää myös kehon kieltä. Kun hän sanoo "söpö" oikein lempeällä äänellä, haen heti lelun ja kutsun juoksuleikkiin. Toimii aina!
Orpolapsikatse tepsii mamiin aina!

Papille sen sijaan käytän leikkiinkutsuhaukkua ja heilutan vielä häntäänikin puolikaaressa alapäin, että hän tajuaa alkaa heitellä nappuloita. Nyt koulin Papia ruokkimaan minua sohvapöydän ääressä. Voi vielä viedä hetken aikaa. Viimeksi jouduin antamaan ääntä yli vartin, ennen kuin palvelu alkoi pelata.

Kommentit