Käyttäydyn toisinaan omituisesti kissojen kanssa. Nyt paljastan miksi. Kaiken takana on ranskalainen Maminette, johon tutustuin nuorukaisena, vuonna 2010. Olin silloin vasta kaksivuotias. Kuten kaikki tyttökatit, myös Maminette oli arvaamaton pirulainen. Tapasimme Ranskassa, Vannesin kaupungissa, kun olimme asunnonvaihdossa siellä.
Asunnonvaihdossa emme menekään hotelliin vaan menemme perheen kotiin. Tuo toinen perhe on sillä aikaa meidän kodissamme. Valitettavasti vaan, siellä voi olla myös muita asukkeja. Meidän ranskalaiskodissamme oli neljä hienostelevaa kissaa eli kattia. Näistä johtaja oli Maminette, pitkäkarvainen ja kymmenkiloinen jättiläinen.
Kun saavuimme, aloin riemastuneena leikkiä niiden kanssa ja ne hyppivät pöydille tai tuoleille. Siinä ystävällisesti kävin nuuskimassa tuolin reunalla ja silloin se tapahtui! Karvainen tassu kävi ja kynnet iskivät kirpeästi kuononi päähän. Itkin valtavasti. Mami otti syliin ja lohdutteli sekä tarkasti, ettei ollut osunut silmiin. Siitä lähtien välttelin noita otuksia tarkasti.
Päivä - pari tuon episodin jälkeen jouduin kiusaamisen kohteeksi. Iso, lihava ranskalaismamma Maminette alkoi tuijottaa minua häijysti. Hypnoottinen katse oli pistävä ja päässäni alkoi humista. Ryömin piiloon lipaston alle enkä tullut sieltä ennen kuin Mami haki minut pois ja piti sylissä.
Sen hetken jälkeen en saanut hetkenkään rauhaa. Tuijotus ja murina oli valtavaa! Katti kurisi jättimäisen mahansa pohjasta varoitushuutoa ja se alkoi heti, kun yritin tulla huoneeseen. Masennuin. Ranska ei ollut minua varten!
Kun lopulta kolmen viikon jälkeen palasimme kotiin, Mami löysi minusta kissatäitä tai jotain väiveitä. Niitä oli joka paikassa, samoin kuin kiiltäviä, pieniä muniakin.
Sain käsittelyn estoaineilla ja Mami seuraavien viikkojen ajan nyppi pinseteillä joka päivä minusta niitä irti, samoin kuin muniakin, jotka olivat jumissa karvanjuurissa kuin liimalla laitettuina. Sen jälkeen olen saanut säännöllisesti estokäsittelyt aikaisestä keväästä pitkälle syksyyn asti, mikä on aina yhtä kamalaa. Pahanhajuista litkua tiputetaan niskaan ja parin päivän päästä alkaa kutina, joka kestää seuraavaan kylpyyn asti.
 |
| Olen Kata-tädin sylissä, turvassa pahalta Maminettelta. |
Asunnonvaihdossa emme menekään hotelliin vaan menemme perheen kotiin. Tuo toinen perhe on sillä aikaa meidän kodissamme. Valitettavasti vaan, siellä voi olla myös muita asukkeja. Meidän ranskalaiskodissamme oli neljä hienostelevaa kissaa eli kattia. Näistä johtaja oli Maminette, pitkäkarvainen ja kymmenkiloinen jättiläinen.
Kun saavuimme, aloin riemastuneena leikkiä niiden kanssa ja ne hyppivät pöydille tai tuoleille. Siinä ystävällisesti kävin nuuskimassa tuolin reunalla ja silloin se tapahtui! Karvainen tassu kävi ja kynnet iskivät kirpeästi kuononi päähän. Itkin valtavasti. Mami otti syliin ja lohdutteli sekä tarkasti, ettei ollut osunut silmiin. Siitä lähtien välttelin noita otuksia tarkasti.
 |
| Tähän piti tulla häijyn Maminetten kuva, mutta Mami sanoi, että olen söpömpi! |
Päivä - pari tuon episodin jälkeen jouduin kiusaamisen kohteeksi. Iso, lihava ranskalaismamma Maminette alkoi tuijottaa minua häijysti. Hypnoottinen katse oli pistävä ja päässäni alkoi humista. Ryömin piiloon lipaston alle enkä tullut sieltä ennen kuin Mami haki minut pois ja piti sylissä.
Sen hetken jälkeen en saanut hetkenkään rauhaa. Tuijotus ja murina oli valtavaa! Katti kurisi jättimäisen mahansa pohjasta varoitushuutoa ja se alkoi heti, kun yritin tulla huoneeseen. Masennuin. Ranska ei ollut minua varten!
 |
| Onneksi pääsin asunnosta pois usein. Tässä olemme kahvilassa Vannesissa Alisa-mamin kanssa. |
Kun lopulta kolmen viikon jälkeen palasimme kotiin, Mami löysi minusta kissatäitä tai jotain väiveitä. Niitä oli joka paikassa, samoin kuin kiiltäviä, pieniä muniakin.
 |
| Tälläkin katilla oli öttiäisiä. Siksi Mami ei päästänyt minua lähemmäs. Ajoin sen silti pylvään nokkaan. Tämä tapahtui Italian vuoristossa 2018. |
Sain käsittelyn estoaineilla ja Mami seuraavien viikkojen ajan nyppi pinseteillä joka päivä minusta niitä irti, samoin kuin muniakin, jotka olivat jumissa karvanjuurissa kuin liimalla laitettuina. Sen jälkeen olen saanut säännöllisesti estokäsittelyt aikaisestä keväästä pitkälle syksyyn asti, mikä on aina yhtä kamalaa. Pahanhajuista litkua tiputetaan niskaan ja parin päivän päästä alkaa kutina, joka kestää seuraavaan kylpyyn asti.
Kommentit
Lähetä kommentti