Miksi rakastan minun isiäni!

 Mami kysyi, että miksi tykkään Papista. Sanoin, etten tykkää, vaan rakastan! Minun Papini eli isini on ihan paras, koska:

- Isi ottaa minut mukaansa kivoihin paikkoihin: Mummille, Mummin mökille, autoilemaan ja reissuun. Menemme yhdessä aina myös meidän mökillemme Italiaan ja siellä pääsen possujahtiin. Se on kivaa. 

Isin kanssa Italiassa veneessä. Me pojat. 

- Hän on maailman vahvin ja jaksaa kantaa minua joka paikkaan, ihan niin pitkään kuin vain jaksan olla sylissä tai rintarepussani. 

- Isin kanssa on kiva ulkoilla. Sitten hän myös kantaa minua, jollen halua kävellä. En kävele, jos on märkää maastoa tai oikein kylmää. Me käymme isin kanssa joka aamu aamulenkillä ja iltalenkillä yhdessä. Viikonloppuisin käymme vaeltamassakin joskus. 

Isin kanssa Mummilla. Istun aina sylissä. Isin kanssa. 

- Isi osaa syöttää ihan parhaiten. Hän heittää minulle nappuloita juuri sopivasti, niin että saalistamisen jännitys säilyy.

Pidän päätäni isin kädellä ja välillä nuolen kättä. 

- Isin kanssa on ihan parasta istuskella sohvalla. Hän antaa minun olla rauhassa, silloin kun haluan. Hän tekee minulle jaloista juuri sopivan kokoisen ja lämpimän pesän, jossa on hyvä ottaa päikkäreitä. 

- Isi silittää kaikkein parhaiten. Hänellä on lämmin käsi ja rauhallinen silitysrytmi.

Isin kyljessä on lämmin olla. 

- Isi leikkii hienosti. Hän jahtaa kanssani Aasia ja Pupua, kun haluan. Enää en oikein jaksa jahtileikkiä kuin kerran päivässä, mutta silloin leikki on tosi jännittävää!

Seikkailukivellä isin kanssa Turussa.

- Isi ei hermostu koskaan. Ei koskaan. Vaikka minä piippaan ja komennan, rähjään ja vaadin, isi on aina vaan rauhallinen. Joskus hän kyllä uhkaa laittaa haukuneston päälle (muttei oikeasti koskaan laita) ja silloin olen kyllä hetken hiljempaa, ihan varmuuden vuoksi. 

- Isi on ihan paras!

Minä matkalla isin kanssa.